Kylpylä, kuten sitä suomeksi kutsutaan, on historiallisesti katsottuna erilaisten hoitojen keskus, joka nykymuodossaan on kehittynyt sisältämään runsaasti rentoutumista ja hemmottelua. Mutta onko näin ollut? Mistä kylpylät ovat saaneet alkunsa ja miten kylpylät vuosituhansia sitten erosivat nykyisistä hemmotteluhotelleista porealtaineen ja ravintoloineen? Ja milloin koko kylpylän käsite – rentoutuminen ja sairauksien hoito veden kautta – syntyi? Mistä se sai nimensä? Näihin kysymyksiin on lukemattomia vastauksia, mutta kaikki kietoutuvat samaan teoriaan, jonka nyt teille esitämme
Kylpylän synty
Yleisen uskomuksen mukaan kylpylä juontaa juurensa Rooman aikakauteen, jolloin sodista väsyneet legioonan sotilaat hoitivat haavojaan ja rentoutuivat veden avulla. Kuumaa, luonnollista lähdevettä pidettiin parhaana lääkkeenä haavoille ja väsyneille lihaksille. Tästä syystä legioonalaiset alkoivat rakentaa kylpyjä luonnossa löydettyjen kuumavesilähteiden tai kuumavesikaivojen ympärille. Nämä kylvypaikat tunnettiin yleisesti nimellä ”aquae” ja vesissä suoritettuja hoitoja kutsuttiin nimellä ”Sanus Per Aquam” – josta SPA-sanan katsotaan olevan lyhenne. Sanus Per Aquam tarkoittaa terveyttä veden avulla tai veden kautta. Toiset uskovat, että oikeasti SPA tulee sanoista ”Salus Per Aquam” tai ”Sanitas Per Aquas”, joka tarkoittaa kylläkin lähestulkoon samaa samaa.
Toinen uskomus, jota pidetään myös hyvin perusteltuna, on ajatus siitä, että sana kylpylä on johdettu vallonien (Etelä-Belgian Vallonian kansan murre) sanasta espa, joka tarkoittaa suihkulähdettä. Osa tutkijoista taas uskoo sanan alkuperän tuelvan latinalaisesta sanasta ’spagere’, joka tarkoittaa hajottaa, ripotella tai kostuttaa.
Kylpylän historia
Sosiaalista kylpemistä harrastettiin uskonnollisesti muinaisissa Mesopotamian, Egyptin, Minoan, Kreikan ja Rooman sivilisaatioissa. Kreikkalaiset taas olivat ensimmäisten joukossa, jotka käyttivät erilaisia kylpyjä ilman uskonnollisia kytköksiä. Roomalaiset omaksuivat kreikkalaisten tapoja ja kehittivät niitä edelleen. Tämä johti sosiaalisen kylpemisen kulttuuriin, joka sai valtavaa suosiota Rooman valtakunnasssa. Vaikka ensimmäiset erilaiset SPA-termit voidaan jäljittää noin vuotteen 25 eKr, balneum, roomalainen kylpytynnyri, oli olemassa roomalaisessa yhteiskunnassa lähes 200 vuotta ennen SPA-termien tuloa. Lopulta jokainen Rooman valtaistuimelle istunut keisari ylitti aina edeltäjänsä rakentaessaan tilavampia ja ylellisempiä kylpyjä. Jotkut antiikin ajan kylpylät olivat riittävän suuria jopa noin 6000 uimarille kerrallaan.
Kylpyläkulttuurin kasvu
Vuosien ja vuosisatojen saatossa kylpylät kasvoivat terveellisiksi viihdekeskuksiksi, joissa kävijät voivat nauttia urheilusta, vapaa-ajasta ja ravintoloista tarjolla olevien monipuolisten kylpyjen lisäksi. Tyypillinen ”kylpy” koostui vierailuista eri kylpykammioissa ja muodosti eräänlaisen rentoutumisrutiinin. Kylpyrituaali aloitettiin palestrassa (historiallinen areena) harjoituksilla, jota seurasi tunnin mittainen sessio kolmessa yhä lämpimämmässä huoneessa alkaen tepidariumista, jossa kylpevän vartalo siveltiin öljyillä ja muilla yrttiuutteilla. Seuraavaksi vuorossa olivat yksityiset kylpyhuoneet, joita kutsuttiin caldariumiksi ja joissa oli valittavana kuumaa tai kylmää vettä. Tämän jälkeen uimari siirtyi laconicumiin, kylpylän kuumimpaan kammioon, jossa suoritettiin voimakas hieronta ja kuolleen ihon raapiminen strigil-nimisen esineen avulla. Kylpy päättyi uimiseen kylmän veden altaassa, joka tunnetaan nimellä frigidarium.
Tämän rituaalin jälkeen uimari saattoi rentoutua kylpylän muissa osissa nauttien runsaan aterian tai vetäytyä kirjastoon opiskelemaan. Koska kylpylät sijaitsivat lähellä luonnollisia kuumia tai mineraalilähteitä, renessanssin aikana kaupungit, joissa oli runsaasti luonnonlähteitä, muuttuivat kylpyläkohteiksi.Joitakin esimerkkejä ovat Spa Belgiassa, Paeffers Sveitsissä, Baden-Baden Saksassa ja Bath Englannissa. Usein näiden alueiden luonnollisilla vesillä katsottiin olevan lääkinnällisiä ominaisuuksia ja parantavaa arvoa.
Kylpyläkulttuurin romahdus ja uudelleen löytäminen
Rooman valtakunnan kaatuminen johti thrmae-konseptin suosion laskuun kaikkialla maailmassa. Kaikki olemassa olevat kylpylät joutuivat syklisen kehityksen uhriksi: ne perustettiin, unohdettiin ja sitten ne perustettiin tai löydettiin uudelleen. Mutta vaikka kylpylät ja kuumavesihoidot tulivat ja poistuivat muodista, vesi parantavana nesteenä ei koskaan menettänyt merkitystään.
Lääketieteen innovaatioiden myötä allopatia, moderni lääketiede, valtasi lähes kaikki muut lääketieteen ja hyvinvoinnin alat 1900-luvun alussa. Lääkärit ja julkiset sairaalat alettiin nähdä vaihtoehtona luonnollisille paranemisprosesseille. Tämä johti perinteisten kylpylöiden katoamiseen, kun ne muuttuivat lomakeskuksiksi ja menettivät alkuperäisen tarkoituksensa ja alkoivat palvella vain rikkaita. Vastaavasti osa kylpylöistä vastasi muutokseen keskittymällä kauneusliiketoimintaan, joka tarjoaa yhdistelmän kuntoa ja kauneutta salongeissa, joita nykyään kutsutaan päiväkylpylöiksi (Day Spa).
Mutta hemmottelevan ja terveystietoisen väestön ansiosta, joka pitää rentoutumista enemmän elämäntapana kuin vapaa-ajan aktiviteetteina, kylpyläkulttuuri on herännyt takaisin henkiin suurimmassa osassa maailmaa. Vaikka nykyaikaiset kylpylät ovatkin käyneet läpi täydellisen muutoksen hoitotavoissaan, ne säilyttävät silti vesiterapian ytimenään ja noudattavat siivous-, lämmitys-, hoito- ja leporutiinia, kuten vanhemmat kollegansa.
Tämän päivän kylpylä
Veden hoitava voima on yhä kansan tiedossa. Kylpylän ja kylpylähoitojen merkitys on jatkuvasti kehittynyt aikojen saatossa mukautumaan useisiin hoitotyyppeihin. Nykyään kylpylähoidot voivat vaihdella hieronnoista aina kauneushoitoihin. Moderni teknologia ja uudet hoidot ovat tehneet kylpyläkokemuksesta entistäkin paremman. Nykypäivän kylpylä on onnistuneesti pitäytynyt ydinperinteissään ja samalla innovoinut, tulkinnut ja ilmaissut niitä omalla tavallaan. Siksi me kaikki rakastamme kylpyläkulttuuri yhä tänäkin päivänä.